torstai 23. syyskuuta 2010

Kangaskaupat ovat vaarallisia.

Kävin tänään pikaisesti Eurokankaassa. Löysin todella kivan kankaan, josta osan laitan kyllä muidenkin iloksi, eli huutonettiin. Kankaassa on herttaisia, kauniita ja hienostuneita jouluun liittyviä kuvia, josta saa tehtyä joulukoristeita, tai laittaa niitä vaikka kortteihin. :)

Pitää huomanna lisäillä tänne kuva, koska nyt kamera on tietenkin laturissa, koska simahti ennen ensimmäistä kuvaa.

Lumihiutaleita lapasissa...

Neuloin valkoisesta hahtuvasta lapaset, jotka huovutin pesukoneessa pesupähkinöiden kanssa. Kun lapaset olivat kuivat ja muotoiltu malliinsa, otin kangasta jossa oli noita lumihiutaleita ja leikkasin niitä irti, sekä ompelin ne kiinni huolellisesti lapasten selkämykseen. Lisäksi ompelin lapasen reunaan koristepunoksen joka sopi väreihin ihanasti.

Ja tällaiset niistä tuli sitten :)


maanantai 20. syyskuuta 2010

Tästä se alkaa,

nimittäin jouluun varautuminen.

Muutamaan tapahtumaan pitää varautua. Ja näin ennen joulua osa ihmisistä alkaa valmistautumaan lahjaostoksiin. Joten, lähiaikoina ei ole mitään epäilystä, mihin käytän ns. vapaa-aikani. Onneksi omat joululahjahankinnat, tai tehtävät ovat jo valmiina :)

Nyt kun olen totaalisen flunssainen ja ei jaksa oikein mitään hyödyllistä tehdä, kuten esim. ommella, voi aina neuloa. Tässä tämän päiväiset neulomani pikku lapaset, jotka seuraavaksi päättelen ja laitan odottamaan muutakin punaista huovutettavaa.

Seuraavat lapaset ovat jo työn alla ja illalla veikkaan toisen niistä olevan valmis.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Vuodet kuin kuiskauksia...

Tämän blogin ei ole tarkoitus kertoa minusta ihmisenä, kuka olen ja millainen elämäni on. Tämän tarkoitus on pääosin kertoa siitä, mitä käsitöitä teen tai millaisia niistä tulee, jo ennenkuin ne ovat valmiita.

Tämä teksti on toisenlainen, tämä on muisto. Kipeän kirpaiseva muisto, mutta samalla kaunis ja herkkä. Samalla tämä on osoitus siitä, ettemme unohdu, vaikka olemmekin jonain päivänä poissa.

Nyt on kulunut jo nelisen vuotta siitä hetkestä, kun lähdit ikuiselle matkallesi. Toivon hartaasti, että sait siitä jotain, kun olin siinä läsnä, kun elämäsi päättyi. Se oli elämäni pelottavin kokemus ja samalla olen vuosien varrella liittänyt sen yhtä järisyttäväksi kokemukseksi, kuin lapsen syntyminen maailmaan.

Minä jäin kaipaamaan jotain sellaista, mitä vielä ei ollut olemassa, mutta tajusin myös niiden viikkojen varrella, ettei sitä koskaan tulisikaan. Sinä lähtisit ja me muut jäämme kaipaamaan, mutta jatkamme matkaamme tällä planeetalla. Meille kaikille käy lopulta niin kuin sinulle, me kuolemme ja vain muistot jäävät. Ne arvokkaat muistot, joita ei ehkä edes aika haalista.

Pihalla pihlaja, jonka istutin sinun muistollesi, kasvaa ja vahvistuu vuosi vuodelta. Ja pihlaja siksi, että se oli sinun puuhoroskooppisi puu. Samalla se jotenkin todellakin kuvasi sinua kauniisti.

Pihalla kasvaa edelleen myös ruusu, se, jonka kesän viimeinen kukka avautui sinä päivänä kun kuolit. Lajikin oli kuin suunniteltu siihen, mitä merkitsee nyt minulle, eli Peace. Värit olivat sinun lempivärejäsi. Vaikka tiedän sen olevan sattumaa, kun puhkesi kukkaan tuota päivänä, mutta minulle se jäi kuin jäähyväisiksi sinusta, sinä käsittämättömän kirkkaana syyspäivänä.

Kaipaan sinua ja räiskyvää, elämäniloista huumoriasi. Mutta samalla huomaan päässeeni jotenkin jo eteenpäin siitä kirkkaasti syksyisestä päivästä, kun lähdit ja huomaan hiljaa hymyileväni sen päivän muistoille, hellän haikeasti tosin.

Tämän kuvan otin sinä iltana, kun sinä poistuit tästä maailmasta. Tämä on sinulle omistettu aina. Ja kun tuo kukkii, muistan sinut.


torstai 2. syyskuuta 2010

Tällaista voi tehdä hahtuvasta. Eli ihan ensimmäiset huovutetut neuleet.

Nämä tein parisen vuotta sitten Pirpanalle. Nykyisin toki malleja ja tuotteita on paljon tullut lisää, mutta tuon hahtuvan värit saivat minut kiinnostumaan hahtuvasta materiaalina ja mitä kaikkea siitä voi tehdä. Materiaalina suhteellisen helppoa työstää ja tuloksena on ihanan pehmoisia, lämpimiä neuleita, jotka ovat vielä kestäviäkin. Nopeasti huomasin sellaisen seikan, ettei Huopasesta neulottu ja huovutettu tossu kestä läheskään yhtä pitkään kuin hahtuvasta neulottu ja huovutettu.

Nuoremmalle tyttärelleni tekemä tilkkupeitto oli aika pitkä projekti, mutta ehkä se kannatti... :)

Batiikkitilkut värjäsin itse aikanaan, lisäksi kukat painoin itse, eli nuo auringonkukat. Pitsin löysin huutonetin kautta, mutta sitä kannatti etsiä. Noin tuosta tuli aika näyttävä kokonaisuus lopulta. :) Ja mikä tärkeistä, Pirpana tykkäsi siitä kovasti.

Jospa lisäisin tänne sellaisiakin töitäni, jotka olen tehnyt aikaisemmin.

Tämä peitto syntyi kahdesta vanhasta lakanasta ja verhoista, joissa oli ihana kukkakuvio. Tämä ihanuus on toki jo lähtenyt maailmalle aikoja sitten, mutta kuvat toki säilyvät. :)

Eli tästä lähdin liikkeelle.



Tällainen peitosta lopulta tuli...



Ja tässä pari kuvaa yksityiskohdista.




keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Viikonloppuna häämöttää edessä alkava markkinakausi.

Eli ensimmäiset markkinat tänä syksynä on nyt tulevana sunnuntaina ja se aiheuttaa vähän kiireitä täällä. Mutta onneksi on aina vähän varastoa tuolla ja osa on toki huutonetissä, mutta sen voi tarvittaessa tyhjentää ja laitella sitten takaisin ne, mitä jäi myymättä.

Tässä pari pientä yksityiskohtaa eräästä myyntiin tulevasta peitosta.