Mutta kun Pirpana peri isosiskonsa housut, jotka olivat lähes uudet, mutta eivät kestäneet siskonsa käytössä kuin muutaman viikon ja sitten olikin polvessa isohko palkeenkieli.
Tuossa housuja katselin ja mieleeni tuli, ettenkö voisi hyödyntää nuoremman tyttäreni rakkautta hörsöihin ja vähän korjailla/naamioida rikkoontuneen housunpolven.
Tällainen siitä sitten tuli.
Ja tältä näytti sitten tuo perhoskirjailu, joka housuissa oli jo ennestään, ennenkuin mnä vähän innostuin ja lisäsin siihen säihkettä. :)
Meneekö tämä jo siihen osastoon, hemmottelu yleetön? :)
Mutta Pirpana tarvitsi uuden repun ja äitihän lupautui tekemään sellaisen. Tuntien tyttäreni, varustauduin siihen, ettei tuo jäisi noin vähälle hörsölle, mutta tällä kertaa tyttö yllätti :)
Tämä tilkkupeitto lähti valmistumaan kuin vahingossa, ja siitä tuli aikanaan aika vaikuttava jollain sellaisella tasolla, jota on vaikeaa määritellä. Sitä katsellessa tunsi suunnatonta haikeutta jostain syystä.
Eilen jo suunnittelin osan väreistä ja nyt on leikattu suurin osa tilkkujakin. Vielä pitäisi valita kuvia peittoon. Osa on jo valittu toki, mutta vasta muutama. Suunnittelu on ihanaa, mutta aikaa viepää puuhaa.
Eilisiltä antiikki- ja keräilymessuilta jäi mukaan muuta kaunis kortti ja niitä tässä uudessa työssä käytän. osan etsin vielä noista jo muualta hankkimistani korteista.
